Levysoittimen tärinäeristys ratkaisee usein enemmän kuin kalliimpi äänirasia, ja silti siihen kiinnitetään yleensä huomiota vasta, kun neula hyppää jonkun kävellessä olohuoneen poikki. Tämä artikkeli on kirjoitettu vinyylin kuuntelijalle, jonka levysoitin humisee, jonka basso puuroutuu kovemmilla äänenvoimakkuuksilla tai joka ei tiedä, mihin kohtaan huonetta soitin kannattaa sijoittaa. Kun tärinäeristys ja sijoitus ovat kunnossa, sama laite kuulostaa selvästi puhtaammalta ilman yhtään uutta hankintaa.
Levysoitin on hifiketjun ainoa laite, joka lukee musiikkia mekaanisesti. Neula seuraa uraa, jonka poikkeamat ovat mikrometrien luokkaa. Kaikki muukin liike, joka pääsee lautaselle, varteen tai rasiaan, päätyy samaan signaaliin ja vahvistuu fonoasteessa noin 40-60 dB.
Mistä levysoittimen tärinä tulee
Tärinälähteitä on kolme, ja ne vaativat eri ratkaisut. Ensimmäinen on askeläänet ja rakenteen kautta kulkeva värähtely: lattia joustaa, kun joku kävelee, ja liike siirtyy kalusteen kautta soittimeen. Tämä on matalataajuista, tyypillisesti alle 10 Hz, ja juuri se saa neulan hyppäämään.
Toinen on akustinen takaisinkytkentä. Kaiuttimien basso värisyttää ilmaa, kalustetta ja soittimen kantta, rasia poimii värähtelyn ja vahvistin toistaa sen uudelleen. Pahimmillaan syntyy kumeaa ulvontaa, lievemmin basso vain paisuu ja sumentaa alakeskiäänet.
Kolmas on soittimen oma moottori. Sitä hallitaan laitteen rakenteella, ei niinkään sijoituksella, mutta liian jäykkä alusta voi heijastaa moottorin värinää takaisin runkoon.
Lattiatyyppi ratkaisee enemmän kuin hyllyn hinta
Suomalaisissa kodeissa eroja syntyy jo rakennuksesta. Betonirunkoisessa kerrostalossa, esimerkiksi helsinkiläisessä tai tamperelaisessa 1970-luvun lähiökohteessa, lattia on jäykkä eikä askeläänistä yleensä ole haittaa. Ongelmaksi muodostuu tällöin useammin akustinen takaisinkytkentä tai naapurin basso.
Puurakenteinen omakotitalo tai vanha puutalo on toinen maailma. Palkiston varassa oleva lattia joustaa, ja kevyelläkin alustalla seisova soitin reagoi jokaiseen askeleeseen. Sama koskee uivaa laminaatti- tai parkettilattiaa, joka on asennettu vaahtomuovialuskatteen päälle myös betonilaatan päällä.
Kokenut asentaja tekee ensin yksinkertaisen testin. Neula lasketaan pysähtyneen levyn päälle, äänenvoimakkuus käännetään normaalille kuuntelutasolle ja kalusteen kanteen koputetaan kevyesti. Sen jälkeen kävellään soittimen ohi. Jos kaiuttimista kuuluu tömähdyksiä tai matalaa jyminää, tärinä pääsee perille.
Levysoittimen sijoitus huoneessa
Paras paikka on huoneen kantava seinä tai nurkan lähellä oleva lattian jäykin kohta. Lattia joustaa eniten jänteen keskellä ja vähiten seinien vieressä, joten jo puolen metrin siirto huoneen keskeltä seinustalle voi poistaa askelongelman.
Kaiuttimien väliin, aivan bassoelementin viereen, soitinta ei kannata sijoittaa. Etenkin bassorefleksikaiuttimen takana tai vieressä oleva soitin saa paineaallon suoraan kanteensa. Puolentoista metrin etäisyys lattiakaiuttimesta on hyvä lähtökohta, ja soittimen voi sijoittaa myös sivuseinälle kuuntelupaikan viereen, jos kaapelit riittävät.
Nurkat ovat kaksiteräinen miekka. Lattia on nurkassa jäykin, mutta huonemoodit kasaavat bassopaineen juuri nurkkiin. Jos kaiuttimet soivat kovaa ja huoneessa on selvä 40-60 Hz:n bassokumu, nurkka voi pahentaa takaisinkytkentää. Huonemoodeista ja vaimennuksesta kerrotaan lisää artikkelissa akustiikka kotona – heijastukset, vaimennus ja paneelit.
Seinähylly, raskas taso vai eristävät jalat
Puutalossa tehokkain ratkaisu on usein seinähylly kantavaan seinään. Silloin lattia ohitetaan kokonaan. Rega myy omille soittimilleen tarkoitettua seinätelinettä, ja hifiliikkeistä löytyy muitakin vastaavia hyllyjä yleensä noin 150-400 € hintaan. Kevytrakenteinen kipsilevyväliseinä ei kelpaa, koska se värähtelee itse.
Jos seinähylly ei käy, seuraava vaihtoehto on raskas ja jäykkä laiteteline, jonka paino estää sitä heilumasta askelten tahdissa. Massiivikoivuinen tai teräsrunkoinen taso toimii selvästi paremmin kuin kevyt lastulevyinen TV-taso. Telineiden rakenteesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa hifitaso ja laitetelineet – tärinä ja ilmankierto.
Kolmas keino ovat eristävät jalat tai eristysalusta soittimen alle. Tarjolla on elastomeerijalkoja, esimerkiksi IsoAcousticsin malleja, sekä ilmatyynyllä tai jousilla toimivia alustoja. Tyypillinen hintahaarukka on 60-300 €. Ne vaimentavat tehokkaasti akustista takaisinkytkentää, mutta askeläänien hyvin matalaa taajuutta ne eivät kaikki pysäytä.
Myytti: piikit eristävät tärinää
Kartiopiikit ovat hifissä tuttuja, ja niiden oletetaan eristävän laitteen alustasta. Ne kuitenkin kytkevät: piikki tekee laitteen ja alustan liitoksesta jäykän, jolloin värähtely siirtyy kumpaankin suuntaan aiempaa tehokkaammin. Raskaalla ja jäykällä betonilattialla kytkeminen voi olla perusteltua. Joustavalla puulattialla piikit taas siirtävät jokaisen askeleen suoraan soittimeen.
Eristys toimii päinvastaisella periaatteella. Pehmeä ja mitoitettu jousto erottaa soittimen alustasta, kunhan jousituksen resonanssitaajuus on selvästi häiriötaajuuden alapuolella. Siksi tärkeää ei ole se, mikä on ”parempi”, vaan se, kumpaa ongelmaa ollaan ratkaisemassa.
Rajatapaus ovat jousitetut soittimet, kuten Linn LP12 tai monet Thorensin mallit. Niissä on jo oma alarunkojousitus, ja pehmeä eristysalusta niiden alla voi muodostaa kaksi toisiinsa kytkeytyvää jousisysteemiä. Tällaiselle soittimelle sopii yleensä parhaiten jäykkä, raskas ja vaakasuora taso. Jäykkärunkoiset mallit, kuten Rega Planar 3 tai Pro-Ject Debut Carbon, hyötyvät ulkoisesta eristyksestä selvästi enemmän.
Askel askeleelta: näin sijoitus tehdään oikein
Järjestys kannattaa pitää tämänlaisena, koska jokainen vaihe vaikuttaa seuraavaan:
1. Etsi lattian tai seinän jäykin kohta ja tee koputus- ja askeltesti.
2. Siirrä soitin vähintään 1-1,5 metrin päähän kaiuttimista ja bassorefleksiaukoista.
3. Valitse alusta lattiatyypin mukaan: puutalossa seinähylly tai raskas taso, betonitalossa jäykkä taso.
4. Vaaita soitin vesivaa’alla suoraan levylautaselta.
5. Tarkista lopuksi neulapaino ja antiskate, koska alustan vaihto voi muuttaa varren käyttäytymistä.
Viimeisestä vaiheesta on oma ohjeensa artikkelissa levysoittimen pohjustus – tasapaino, neulapaino ja antiskate.
Yleisimmät virheet tärinäeristyksessä
Ensimmäinen virhe on asettaa soitin samalle tasolle kaiuttimen kanssa. Kompakteissa järjestelmissä hyllykaiuttimet seisovat usein samassa sivupöydässä kuin levysoitin, jolloin bassoelementti värisyttää suoraan soittimen alustaa. Kaiuttimet kannattaa siirtää omille jalustoilleen.
Toinen virhe on luottaa pelkkään pölykanteen. Kansi kiinni soitettaessa toimii monessa soittimessa kuin kalvo, joka poimii basson ilmasta. Kokeile, kuulostaako levy puhtaammalta kansi auki. Usein kuulostaa.
Kolmas virhe on hankkia kallis eristysalusta ennen kuin syy on selvitetty. Jos ongelma on huoneen keskellä joustava puulattia, 200 euron jalat eivät auta yhtä paljon kuin ilmainen siirto seinän viereen.
UKK
Riittääkö levysoittimen tärinäeristykseen pelkkä raskas alusta?
Betonilattialla usein riittää, koska ongelma on lähinnä akustinen takaisinkytkentä. Joustavalla puulattialla pelkkä massa ei aina pysäytä askeläänien matalaa värähtelyä, ja seinähylly toimii yleensä paremmin.
Voiko levysoittimen sijoittaa kaiuttimien väliin?
Voi, jos etäisyys bassoelementteihin on riittävä ja alusta on jäykkä ja erillään kaiuttimista. Bassorefleksiaukon välittömässä läheisyydessä takaisinkytkentä on kuitenkin todennäköistä.
Miten tiedän, kärsiikö soitin tärinästä?
Laske neula pysähtyneelle levylle, nosta äänenvoimakkuus normaalille tasolle ja koputa alustaa sekä kävele soittimen ohi. Jos kaiuttimista kuuluu tömähdyksiä tai jyminää, tärinä pääsee perille.
Hiljaisuus alkaa sijoituksesta
Levysoittimen tärinäeristys on ennen kaikkea diagnoosia: selvitä ensin, tuleeko häiriö lattiasta vai kaiuttimista, ja valitse ratkaisu sen mukaan. Puutalossa voittaja on usein kantavaan seinään kiinnitetty hylly, kerrostalossa jäykkä taso ja riittävä etäisyys kaiuttimiin. Kun pimeä marraskuun ilta houkuttelee levyhyllyn ääreen, puhdas ja vakaa toisto on ansaittu jo ennen kuin ensimmäistäkään uutta laitetta on ostettu.