Hifiketjun virtakaapelit ja jatkojohdot jäävät useimmiten huomiotta, kunnes kaiuttimista alkaa kuulua huminaa tai vahvistin sammuu kesken kovaäänisen kohdan. Tämä artikkeli on hifiharrastajalle, joka miettii, kannattaako virtakaapeliin panostaa ja miten jatkojohdot ja jakorasiat kytketään niin, ettei ketjuun tule häiriöitä eikä turvallisuusriskejä. Kun perusasiat ovat kunnossa, rahat voi käyttää siihen, mikä oikeasti kuuluu kuuntelussa.
Mitä virtakaapeli hifiketjussa oikeasti tekee
Virtakaapelin tehtävä on yksinkertainen: viedä 230 voltin ja 50 hertsin verkkovirta pistorasiasta laitteen virtalähteelle. Laitteen sisällä muuntaja, tasasuuntaus ja suodatus muuttavat sen tasajännitteeksi, jolla elektroniikka toimii. Äänisignaali ei kulje virtakaapelissa missään vaiheessa.
Tästä syystä kaapelin on ennen kaikkea oltava riittävän paksu, ja sen liittimien on pysyttävä tiukasti kiinni. Useimmissa hifilaitteissa on irrotettava IEC-liitin. Vahvistimissa ja CD-soittimissa se on yleensä C13/C14-tyyppiä, ja pienemmissä laitteissa, kuten streamereissa ja pienissä aktiivikaiuttimissa, kahdeksikon muotoinen C7. Laitteen mukana tullut johto on lähes aina mitoitettu laitteen tehontarpeen mukaan.
Myytti: kallis virtakaapeli muuttaa äänenlaadun
Hifimaailmassa myydään virtakaapeleita, jotka maksavat 100-2000 € metriltä. Niiden mainoksissa luvataan mustempaa taustaa, tarkempaa stereokuvaa ja jykevämpää bassoa. Sähkö kulkee kuitenkin voimalaitokselta kilometrejä alumiinisia ja kuparisia linjoja, muuntamoiden ja talon sähkökeskuksen kautta ja lopuksi kymmeniä metrejä tavallista 1,5 neliön asennuskaapelia seinän sisällä. On vaikea perustella, miksi juuri viimeinen metri ratkaisisi äänen.
Hyvin suunniteltu virtalähde on tehty kestämään verkon vaihtelua. Kun kallista ja tavallista kaapelia on vertailtu sokkotesteissä, eroa ei ole yleensä kuultu. Sama periaate pätee myös signaalikaapeleihin, joita käsitellään tarkemmin artikkelissa hifikaapeleiden materiaaleista ja hinnoittelusta.
Säännöllä on poikkeuksensa. Jos alkuperäinen johto on kadonnut ja tilalla on ohut, kulunut tai löysästi istuva johto, vaihdosta voi olla oikeaa hyötyä. Löysä IEC-liitin voi aiheuttaa rätinää ja pahimmillaan kuumenemista. Hyvä ja tukeva perusjohto maksaa 10-30 €.
Jatkojohdot ja jakorasiat hifiketjussa
Tavallisessa olohuoneessa seinässä on pistorasioita yksi tai kaksi, mutta laitteita voi olla kuusi: vahvistin, levysoitin, streamer, CD-soitin, televisio ja subwoofer. Jakorasiaa tarvitaan siis melkein aina. Sen valinnalla on enemmän merkitystä kuin kalliilla virtakaapelilla.
Kokenut asentaja tarkistaa jakorasiasta ensin johdon poikkipinnan. Halvimmissa rasioissa johto on usein 3 x 1,0 mm². Se riittää pienille laitteille, mutta kun ketjussa on päätevahvistin tai iso AV-vahvistin, 3 x 1,5 mm² on varmempi valinta. Kun päätevahvistimen virta kytketään, sen käynnistysvirta voi hetkellisesti olla moninkertainen tavalliseen kulutukseen verrattuna. Ohut johto ja heikot kontaktit voivat silloin aiheuttaa jännitteen notkahduksia.
Hyvä jakorasia on maadoitettu, ja siinä on tukevat, tiukasti pitävät pistorasiat. Kun pistoke istuu jämäkästi, se ei myöskään löysty, kun laitteita siirrellään. Supra valmistaa nimenomaan hifikäyttöön tarkoitettuja jakorasioita, ja niissä on usein suojattu johto. Perusmallit ovat järkevän hintaisia. Rautakaupan laadukas kuuden paikan rasia maksaa 20-50 €, ja se ajaa saman asian useimmissa järjestelmissä.
Maadoitussilmukka ja humina
Kun kaiuttimista kuuluu matala, tasainen 50 hertsin humina, syy on harvoin virtakaapelissa. Useimmiten kyse on maadoitussilmukasta. Silmukka syntyy, kun laitteet ovat maadoitettu kahta eri reittiä, esimerkiksi virtapistokkeen kautta ja lisäksi TV-antennin tai kaapelitelevision koaksiaalijohdon kautta.
Suomalaisissa kerrostaloissa tämä on hyvin yleistä. Kun AV-vahvistin kytketään HDMI:llä televisioon ja televisio on liitetty talon antenniverkkoon, humina alkaa usein heti. Ratkaisu on antennijohtoon asennettava galvaaninen erotin. Se maksaa 10-25 € ja poistaa ongelman tavallisesti kokonaan.
Ammattilainen etenee vianhaussa järjestyksessä:
- Irrota antennijohto televisiosta ja kuuntele, häviääkö humina.
- Kytke kaikki hifilaitteet samaan jakorasiaan eri seinärasioiden sijaan.
- Irrota signaalikaapelit yksi kerrallaan, jotta löydät huminan lähteen.
- Tarkista levysoittimen erillinen maadoitusjohto vahvistimen GND-liittimeen.
- Kokeile pistokkeen kääntämistä vasta näiden jälkeen.
Jos huminaa aiheuttavat esimerkiksi jääkaapin kompressori tai valaisimien himmentimet, vika on verkon häiriöissä eikä silmukassa. Näitä käsitellään tarkemmin artikkelissa sähkönsyötön puhtaudesta ja suodattimista.
Yleisimmät virheet virtakytkennöissä
Jatkojohtojen ketjuttaminen. Jakorasia kytketään toiseen ja se kolmanteen, jotta johto yltäisi hyllyn taakse. Jokainen liitos lisää vastusta ja on yksi uusi kohta, joka voi löystyä. Yksi riittävän pitkä ja paksu johto on parempi ratkaisu, ja johdon ylimääräinen pituus kannattaa jättää kiepille väljästi eikä kelalle tiukasti.
Maadoituksen poistaminen. Huminaa yritetään joskus poistaa maadoittamattomalla adapterilla tai teippaamalla maadoitusliuska piiloon. Humina voi hävitä, mutta samalla häviää suojaus vikavirtaa vastaan. Tämä on oikea turvallisuusriski, eikä sitä pidä tehdä koskaan.
Ylikuormitettu tai halpa ylijännitesuoja. Ylijännitesuojan sisällä on komponentteja, jotka kuluvat jokaisessa piikissä. Usean vuoden ja useiden ukkoskesien jälkeen suoja ei välttämättä enää toimi, vaikka merkkivalo palaisi yhä. Maaseudulla ja ilmajohtoverkon varrella, esimerkiksi monin paikoin Itä- ja Pohjois-Suomessa, suojan vaihtaminen 5-7 vuoden välein on järkevää.
Suomalaisen kodin erityispiirteet
Vanhemmissa taloissa, varsinkin 1960-1980-luvulla rakennetuissa, olohuoneessa voi edelleen olla maadoittamattomia pistorasioita. Maadoitetun jakorasian kytkeminen tällaiseen rasiaan ei tee järjestelmästä maadoitettua. Kun huoneeseen tarvitaan uusi maadoitettu pistorasia tai erillinen ryhmä hifille, työ kuuluu Suomessa sähköurakoitsijalle, ja asennus maksaa tavallisesti 150-400 €.
Erillinen sulakeryhmä on harvoin välttämätön tavallisessa kotihifissä. Se voi kuitenkin olla järkevä, kun järjestelmässä on isoja päätevahvistimia ja aktiivisubwoofer tai kun samaan ryhmään on kytketty esimerkiksi ilmalämpöpumppu. Pitkinä talvi-iltoina, kun kuunnellaan paljon ja sähkölaitteita on päällä samaan aikaan, 10 ampeerin ryhmän rajat voivat tulla vastaan.
Kaapelit kannattaa myös vetää laitetelineen takana järjestyksessä. Kun virtajohdot ja signaalijohdot eivät kulje rinnakkain pitkiä matkoja, ja ne risteävät tarvittaessa suorassa kulmassa, indusoitunutta häiriötä on vähemmän. Ilmankiertoa ja tärinäeristystä käsitellään artikkelissa laitetelineistä.
UKK
Kannattaako hifiketjuun ostaa erillinen virtakaapeli?
Yleensä ei, jos laitteen alkuperäinen johto on ehjä ja istuu tukevasti. Uusi johto kannattaa hankkia, jos vanha on kadonnut, vaurioitunut tai liian lyhyt. Silloin riittää hyvälaatuinen IEC-johto, joka maksaa 10-30 €.
Saako vahvistimen kytkeä ylijännitesuojattuun jakorasiaan?
Saa. Laadukas, maadoitettu ylijännitesuoja ei heikennä äänenlaatua ja suojaa laitteita ukkosella. Tarkista kuitenkin, että rasian virrankesto riittää päätevahvistimen kulutukseen.
Mistä kaiuttimien humina johtuu, jos kaapelit ovat kunnossa?
Useimmiten syy on maadoitussilmukka, joka syntyy antennijohdon tai kaapelitelevision kautta. Galvaaninen erotin antennijohdossa poistaa ongelman tavallisesti.
Yhteenveto: perusasiat kuntoon, rahat muualle
Hifiketjun virtakaapeleiden ja jatkojohtojen tärkeimmät ominaisuudet ovat riittävä paksuus, tiukat liitokset ja toimiva maadoitus. Hyvä jakorasia, jossa on 3 x 1,5 mm² johto, kaikki laitteet samaan rasiaan ja tarvittaessa galvaaninen erotin antennijohtoon ratkaisevat suurimman osan sähköön liittyvistä ongelmista alle 100 eurolla. Jos rahaa jää, sen kannattaa käyttää huoneakustiikkaan, kaiuttimien sijoitteluun tai hyviin äänitteisiin, sillä niiden vaikutus kuuluu selvästi.