Moni musiikinharrastaja päivittää kaiuttimia, vahvistinta tai kuulokkeita ja huomaa silti, että osa levyistä kuulostaa väsyttävältä, litteältä tai kireältä. Syy löytyy usein masteroinnista ja äänityksen laadusta, ei laitteista. Tämä artikkeli kertoo, miten masterointi vaikuttaa kuulokokemukseen, miten hyvän ja huonon masteroinnin erottaa toisistaan ja miksi sama albumi voi kuulostaa eri julkaisuilla aivan erilaiselta. Kun tämän ymmärtää, rahaa ei kulu laitepäivitykseen, joka ei ratkaise ongelmaa.
Mitä masterointi tarkoittaa käytännössä
Äänitysketjussa on kolme vaihetta. Ensin soittimet ja laulu äänitetään, sitten ne miksataan stereoksi ja lopuksi miksaus masteroidaan julkaisukuntoon. Masteroinnissa säädetään kokonaistaajuusvastetta, dynamiikkaa, kappaleiden keskinäistä äänenvoimakkuutta ja sovitetaan lopputulos julkaisuformaattiin, kuten CD:lle, suoratoistoon tai vinyylille.
Masterointi ei pelasta huonoa äänitystä. Jos mikrofoni on ollut väärässä paikassa tai miksauksessa basso peittää laulun, masteroija pystyy korjaamaan asiaa vain vähän. Hyvä äänitys ja huolellinen masterointi yhdessä ratkaisevat, miltä levy lopulta kuulostaa.
Suomessa masterointiperinne on vahva. Helsingin Finnvox on masteroinut vuosikymmenten ajan kotimaista rockia ja metallia, ja suomalaisissa studioissa tarkkailukaiuttimina toimivat usein Genelecin ja Amphionin monitorit. Niiden tarkoitus on kertoa totuus äänityksestä eikä kaunistella sitä.
Äänenvoimakkuussota ja dynamiikan katoaminen
1990-luvun puolivälistä alkaen levyjä masteroitiin yhä kovemmiksi. Ajatus oli, että kovempi kappale erottuu radiossa ja levykaupan kuuntelupisteessä. Keinona käytettiin raskasta kompressointia ja limitointia, jotka litistävät hiljaisten ja kovien kohtien eron.
Tunnetuin esimerkki on Metallican Death Magnetic vuodelta 2008. CD-version säröytyminen herätti niin paljon huomiota, että fanit vertasivat sitä Guitar Hero -pelin mukana julkaistuihin, selvästi vähemmän kompressoituihin versioihin. Ero oli kuultavissa ilman mittauksia.
Kova masterointi kuulostaa ensisekunneilla vaikuttavalta. 20-30 minuutin kuuntelun jälkeen korvat väsyvät, rumpujen iskut menettävät potkunsa ja kymbaalit sihisevät. Mitä paremmat laitteet ovat, sitä selvemmin nämä viat kuuluvat. Tämä yllättää monet, jotka ovat juuri ostaneet uudet kaiuttimet.
Masterointi ja äänityksen laatu eri formaateissa
Sama albumi voi olla olemassa useana eri masterointina. Alkuperäinen CD-julkaisu, 2010-luvun remaster, vinyylipainos ja suoratoistoversio voivat poiketa toisistaan selvästi. Kokenut kuuntelija katsoo ensin, mistä masteroinnista on kyse, ja vasta sitten arvioi laitteita.
Suoratoistopalvelut ovat muuttaneet tilannetta. Spotify, Tidal ja YouTube normalisoivat äänenvoimakkuuden noin -14 LUFS:n tasolle, Apple Music noin -16 LUFS:n tasolle. Ylikova masterointi ei siis enää kuulosta kovemmalta, vaan palvelu hiljentää sen. Jäljelle jää pelkkä dynamiikan menetys, joten moni studio masteroi nyt maltillisemmin kuin 15 vuotta sitten.
Tiedostomuodolla on tässä pienempi merkitys kuin usein luullaan. Hi-Res-tiedosto, jonka resoluutio on 24 bittiä ja 96 kHz, sisältää täsmälleen saman masteroinnin kuin CD-laatuinen versio, jos lähde on sama. Formaattien eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa Hi-Res, FLAC ja DSD selitettynä.
Myytti: vinyyli on aina dynaamisempi
Yleinen uskomus on, että vinyyli kuulostaa paremmalta, koska sillä on enemmän dynamiikkaa. Totuus on monimutkaisempi. Vinyylille tehdään usein oma masterointi, koska liian kova ja bassorikas signaali saisi neulan hyppimään urassa. Sen vuoksi vinyyliversio on joskus aidosti vähemmän kompressoitu kuin CD.
Kaikki vinyylit eivät silti ole tällaisia. Osa nykypainoksista leikataan suoraan samasta digitaalisesta, raskaasti limitoidusta masterista kuin suoratoistoversio. Silloin levysoitin toistaa saman litistetyn äänen ja lisää siihen pintakohinan. Uusintapainosten ja alkuperäisten erojen arvioinnissa auttaa artikkeli uusintapainos vai alkuperäinen.
Rajatapauksia on myös toiseen suuntaan. Joidenkin 1980-luvun alun CD-julkaisujen masterointi on hyvin dynaaminen, vaikka levy voi kuulostaa ohuelta, koska masteroinnissa ei vielä osattu hyödyntää uutta formaattia täysin. Vanhin painos ei automaattisesti ole paras.
Näin tunnistat hyvän masteroinnin
Ammattilainen aloittaa kuuntelemalla, miten hiljaiset ja kovat kohdat suhteutuvat toisiinsa. Hyvin masteroidussa levyssä kertosäe nousee selvästi säkeistöä voimakkaammaksi, ja rumpujen iskuilla on terävä alku. Huonossa masteroinnissa kaikki soi samalla tasolla alusta loppuun.
Käytännön testi onnistuu kotona. Valitse tuttu albumi kahtena eri versiona, esimerkiksi alkuperäinen CD ja uudempi remaster. Säädä ne korvakuulolta samalle äänenvoimakkuudelle, sillä kovempi versio kuulostaa aina hetken paremmalta. Kuuntele sitten molempia vähintään 10 minuuttia ja kiinnitä huomiota siihen, kumpi alkaa väsyttää ensin.
Avuksi on myös Dynamic Range Database -verkkopalvelu, johon harrastajat ovat koonneet tuhansien julkaisujen dynamiikka-arvoja. Mitä suurempi DR-luku on, sitä enemmän dynamiikkaa julkaisussa on. Luku ei kerro kaikkea äänensävystä, mutta se paljastaa nopeasti pahimmat ylilyönnit.
Yleisimmät virheet laitteiden ja levyjen arvioinnissa
Kolme virhettä toistuu hifiliikkeiden kuunteluhuoneissa ja kotona:
Laitteen syyttäminen huonosta levystä. Kireä ja kova albumi kuulostaa kireältä myös 5 000 euron järjestelmällä. Ennen vahvistimen vaihtoa kannattaa kokeilla useampaa, eri aikakausina masteroitua levyä.
Demotus ainoastaan omilla suosikkilevyillä. Jos suosikit ovat 2000-luvun kovaksi masteroitua rockia, analyyttiset kaiuttimet, kuten KEF:n tai B&W:n mallit, voivat tuntua liian paljastavilta. Ota hifiliikkeeseen mukaan myös yksi hyvin äänitetty jazz- tai klassisen musiikin levy.
Äänenvoimakkuuksien vertaaminen ilman tasausta. Jo 1 dB:n ero saa kovemman version kuulostamaan selkeämmältä. Vertailu on luotettava vasta, kun tasot on tasattu.
Kuulokkeet paljastavat masteroinnin armotta
Kuulokkeilla äänityksen virheet kuuluvat tarkemmin kuin kaiuttimilla, koska huoneakustiikka ei peitä niitä. Avoimet kuulokkeet, kuten Sennheiser HD 600 hintaluokassa 300-400 €, tuovat esiin miksauksen leikkauskohdat, digitaalisen säröytymisen ja kohinan. Kuulokekuuntelu on hyvä tapa arvioida masterointia, vaikka kaikki kuuntelu ei tapahtuisi kuulokkeilla.
Pimeinä talvi-iltoina moni suomalainen kuuntelee hiljaisella äänenvoimakkuudella kerrostaloasunnossa. Dynaaminen masterointi voi silloin tuntua haastavalta, koska hiljaiset kohdat hukkuvat. Tässä tilanteessa ylikompressoitu levy toimii paremmin, ja se on yksi harvoista kovan masteroinnin aidoista eduista.
UKK
Parantaako remasteroitu versio aina äänenlaatua?
Ei aina. Remaster voi korjata alkuperäisen julkaisun tekniset puutteet, mutta usein se on myös kovemmaksi kompressoitu. Vertaa versioita samalla äänenvoimakkuudella ennen ostopäätöstä.
Kuuluuko masteroinnin ero edullisilla laitteilla?
Kuuluu. Ylikompressointi ja säröytyminen kuuluvat jo 100-200 euron kuulokkeilla. Paremmilla laitteilla erot korostuvat entisestään.
Korjaako Hi-Res-tiedosto huonon masteroinnin?
Ei korjaa. Korkeampi resoluutio tallentaa saman masteroinnin tarkemmin, mutta ylikompressoitu ääni pysyy ylikompressoituna formaatista riippumatta.
Lähde ensin, laitteet sitten
Hifiketjun ensimmäinen lenkki on äänitys ja sen masterointi. Ennen kuin vaihdat kaiuttimia tai vahvistinta, kuuntele useampaa hyvin tuotettua levyä ja selvitä, mitkä suosikkialbumeistasi kuulostavat huonoilta jokaisella laitteella. Monesti ratkaisu löytyy toisesta painoksesta, ei uudesta vahvistimesta. Hifiliikkeen kuuntelutilaan kannattaa viedä sekaisin hyviä ja huonoja masterointeja, jotta laitteiden todelliset erot tulevat esiin.